Arkkipiispa Kari Mäkinen: Jumala on läsnä sielläkin, missä vähiten osaisi odottaa

29.5.2018 13.52

_MG_1371_L.jpg

Viimeisen saarnan arkkipiispan virassaan Kari Mäkinen saarnasi Matteuksen evankeliumin pohjalta, lähetyskäskystä (Matt. 28: 16–20). Siinä Jeesus lähettää Galilean vuorilla seuraajansa kastamaan ja opettamaan ihmisiä ja lupaa olla heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti.

”Kun katson taaksepäin, aina Galilean vuorelta tähän hetkeen, koko Kristuksen kirkkoon, näen paljon sellaista, joka kertoo Jumalan todellisuuden läsnäolosta. Yhtä paljon näen sellaista, mikä vahvistaa kokemusta Jumalan poissaolosta. Kovuutta, julmuutta, selän kääntämistä. Molemmat ovat kirkon todellisuutta, jota kannamme mukanamme”, Mäkinen sanoi.

Hän muistutti, että Jeesuksen läsnäolon lupaus ei sisältänyt ehtoja.

”Ei siis niin, että kunhan pilkulleen toteutatte sitä, mitä minä olen opettanut, minä olen teidän kanssanne. Ei. Pikemmin niin, että kun elätte sen varassa, mitä minusta olette oppineet, niin katso, saatatte tunnistaa läsnäoloni, hämmästyen ehkä, sillä olen myös siellä, missä vähiten osaisi odottaa, elämän syrjäpoluilla, mitättömien, arvottomien, ohi katsottujen keskellä.”

Arkkipiispa Mäkinen kertoi siunauksen lukemisen eri yhteyksissä olleen hänelle piispan tehtävistä mieluinen.

”Sen epääminen tai kieltäminen ihmisiltä jonkin ominaisuuden tai elämänkohtalon takia on minulle näkynyt selän kääntämisenä, viestinä Jumalan poissaolosta. Siunauksen lukeminen puolestaan on sen pyytämistä, että Jumalan läsnäolo tulisi tunnistettavaksi, rohkaisevaksi ja elämää kannattavaksi.”

”Siksi minulle on merkityksellistä, että voin oman tehtäväni arkkipiispan virassa päättää siunaukseen. Se on lähettämistä, teille ja itselleni, tuosta ovesta, ja tuomiokirkon portaita alas, niin kuin opetuslapset laskeutuivat alas Galilean vuorelta, ja sen pyytämistä, että elämässä, joka meillä on edessä, olisi aavistettavissa ja välittyisi Kristuksen läsnäolo enemmän kuin Kristuksen poissaolo.”

Lahjaksi Rukous-stola

Messun päätteeksi arkkipiispan päälle puettiin Turun arkkihiippakunnan hänelle antama lahjastola, joka kantaa nimeä Rukous. Stolan värimaailmasta voi tunnistaa arkkipiispan kaavun värit: valkoista, vihreää ja pieni määrä violettia eli kasvun ja elämän, ylösnousemuksen ja pyhän sekä kärsimyksen värit. Silkkisessä ja käsin kirjaillussa stolassa on mukana myös Isä meidän rukouksen teema.

"Stolassa on elävä elämänpuu. Elämänpuun pinta heijastaa vihreän eri sävyjä, ja siinä on läsnä valon ja varjon vuoropuhelu", kertoo stolan tekijä tekstiilitaiteilija Silja van der Meer.

 

(Kirkon viestintä)

« Uutislistaukseen