8.7.2020 Sana viikon varrelle

Isän reppuselässä

Muistan pienenä lapsena ollessani, kun kerran olimme kulkemassa isän kanssa metsässä. Oli pimeää ja pelottavaakin. Kuitenkaan minua ei pelottanut, koska olin isän reppuselässä. Saatoin vain painaa pään isää vasten ja vaikka sulkea silmäni, eikä metsän pimeys tuntunut enää. 

Näin meilläkin voi olla maailmassa. Kun maailma ahdistaa tai pelottaa, voimme painautua lähemmäksi taivaallista Isäämme ja tuntea hänet lähellämme, ja pelkomme väistyy. Elämä ei olekaan enää omassa varassamme, vaan saamme luottaa, että meitä kannetaan vaikeuksien ja pelottavien tilanteiden yli. Rakastava taivaan Isä on kanssamme tänäänkin. Mikä voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta? Raamattu vastaa: Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 

Maailmassa on tapahtunut tänä vuonna monta odottamatonta asiaa, emmekä olisi voineet millään aavistaa kaikkea tätä. Mutta kun kuljemme maailmassa Isän reppuselässä, saamme olla ikään kuin suojakapselissa, jossa tämän maailman asiat eivät liikaa meitä heilauta. Emme jää niistä osattomiksi, mutta voimme tietää, että turvanamme on joku, joka on kaikkea ympäröiväämme voimakkaampi ja hänellä on viimeinen sana sanottavanaan jokaisessa asiassa, eikä mikään voi meitä riistää hänen läheisyydestään. 

Lasteni kanssa keksimme oman iltarukouksen. Se auttaa jättämään itsemme ja asiamme suurempiin käsiin: 
”Rakas Jeesus siunaa minua, minä tahdon kuunnella sinua. Ole minun kanssani aina, auta ettei minua mikään paina. Aamen.” 

Kappalainen Heini Kesti
 

Kesti Heini
Heini Kesti