Viikon Sana 29.4.2020

Job ja hänen ystävänsä

Papin työssä tapaan usein ihmisiä, jotka ovat joutuneet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja menetyksiä ilman mitään erityistä syytä. Kun pohdin näitä tilanteita, mieleeni tulevat Job ja hänen ystävänsä.


Job, joka on ollut kaikin puolin hyvä ja nuhteeton, menettää omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä, ainoastaan hänen henkensä säästyy. Koettelemusten yltyessä, hän ryhtyy lopulta pitkään ja voimakkaaseen valitukseen. Kuultuaan Jobin onnettomuudesta tämän ystävät saapuvat lohduttamaan. He eivät kuitenkaan hyväksy sitä, että Job valittaa ja alkavat kiistellä tämän kanssa. Ystävien mukaan kaiken takana on Jumalan tarkoitus, kärsimyksellä on oltava jokin syy, se ei ole merkityksetöntä.


Monet ajattelijat, jotka ovat viipyneet Jobin tarinan äärellä, ovat nähneet Jobin ystävien reaktion kärsimystä kohtaan vahingollisena. Näin siitäkin huolimatta, että ystävät näyttäisivät näennäisesti puolustavan Jumalaa ja vallitsevia käsityksiä kärsimyksen syistä. Valittava Job on puolestaan eräänlainen sitkeä sankari vaatiessaan Jumalalta selitystä ja puhuessaan tälle sydämensä pohjasta.

Syy on juuri siinä, että valittaessaan Job edelleen puhuu Jumalalle. Ystävät sen sijaan puhuvat ainoastaan Jumalasta. He järkeilevät ja asettuvat Jumalan puolella, Jobia vastaan, ikään kuin Jumala tarvitsisi heidän apuaan. He eivät pohjimmiltaan luota Jumalaan ja siihen, että oikeus koittaa.
Kun lähestyn menetyksen kokeneita, tunnen kuinka heidän kärsimyksensä asettaa haasteen sille uskolle ja toivolle, jota haluaisin heille välittää. Surukodissa omat sanani ehtyvät. Ne valuvat tyhjiin kuin kevät puro.

Mieleeni tulevat Kristuksen sanat ristiltä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Siinä hetkessä hän on kanssamme.

Heikki Kerätär
 

Heikki Kerätär
Seurakuntapastori Heikki Kerätär