Viikon Sana 26.2.2020

Viherpaastoa

Tänään alkaa paasto. Raamatun aikoina paastoavat ihmiset saattoivat pukeutua säkkiin ja ripotella päällensä tuhkaa katumuksen merkkinä. Tuhka on tuhon tulos. Sitä ripottelemalla ihminen antoi viestin, että oli elänyt liikaa maalliseen turvautuen. Ajatus tuntuu oikealta, mutta jokin tuossa ripottelussa silti häiritsee. Silloinkin oli köyhiä, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin elää aina tuhkassa. Mitä arvoa on sillä, että joku paremmassa asemassa oleva esittää jonkin aikaa kärsivää? Tähän puuttui Jeesuskin: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan... …Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa."

Me nykyajan hyvinvointimaailmanosan jäsenet olemme viime aikoina opetelleet paastoamaan. Jopa ahdistukseen asti kadumme sitä, millaiseen kuntoon olemme saattaneet maailman itsekkäillä elintavoillamme. Näköaloja on nytkin useita. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty elämään terveellisesti ja ekologisesti, koska heillä ei ole siihen varaa tai mahdollisuuksia omassa elinympäristössään. Toisaalta he kuluttavat murto-osan länsimaiseen elämäntyyliin verrattuna. Meidänkin aikanamme on tekopyhyyttä, ihmisiä ja yhtiöitä, jotka viherpesevät imagoaan tekemällä jotakin pyhää peittääkseen pahan. On positiivista, että meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus paastota. Miettiä muutenkin kuin ekoasioissa, minkä voisimme tehdä toisin tai jättää tekemättä. Mitä arvoa on katumisella, jos se ei johda muutokseen?

Paaston alkuperäinen idea, synnin hylkääminen, on aina hyvä. Jumalan tasa-arvoinen armo tervehdyttää sekä köyhän että rikkaan elämää.

Ilari Kinnunen
Aluekappalainen Ilari Kinnunen