Viikon Sana 3.6.2020

Helluntain iloa


Käy, Pyhä Henki, luokseni, sytytä kylmä mieleni, lämmitä sydämeni. Armosi anna johtamaan, oikeaan suuntaan ohjaamaan, tee Kristus Herrakseni. Tämä virren 120 ensimmäinen säkeistö johtaa meidät hyvin keskeisen pyynnön äärelle. Haluamme sydämeen lämpöä iloa ja rakkautta. Syntiset, epätäydelliset ihmissuhteet tuottavat sydämellemme kärsimystä. Monelle ihmiselle maailmassa olemme, kuin ilmaa.  Kun tulemme ohi kuljetuksi, jäämme vaille tarvitsemaamme arvostusta ja huomiota. Samaa teemme itsekin toisille. Sanomme myös pahasti ja toimintamme ei huomioi lähimmäistä. Jokainen meistä tarvitsee lähimmäisen rakkauden ja voi sitä osoittaa.
Ihmisen jälki on monesti haavoittava. Haavojamme kannamme mukana. Tuo kantaminen kylmentää sydämemme. Oikein kylminä olemme täysin välinpitämättömiä suhteessa rakkauteen. Jumalan henki ei pääse sydämeemme tekemään kaikkea iloiseksi. Roudan keskellä etsimme onnea ja vapautusta. Etsimme elämäämme lahjan tarkoitusta. 


Rakastan elämää, on sydämen asenne, mikä ei riipu hyvistä tai huonoista kokemuksista. Heikko ja rakkaudeton sydän laskee toteutunutta onnea ja epäonnea. Hauras ja heikko sydän tarvitsee annettua hyvää, jotta voi olla tyytyväinen. Sydän, joka rakastaa elämän lahjaa, iloitsee itse elämästä epätäydellisyydessäkin. Se on paljon täydellisempää.


Helluntaina Pyhä henki vuodatettiin opetuslapsiin. Henki tuli puolustajaksi, oppaaksi ja suuntaviitaksi Jeesuksen seuraajille. Samaa Jumalan voiman kohtaamista me janoamme. Haluamme, että sydämen jää kirsi murtuu rakkauden lämmössä, vapauttaen elämän voiman valloilleen. Helluntain ilo on loputon ilo Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Se ilo ei kysy onnistumisia jokapäiväisissä asioissa.

Mikko Reijonen

Mikko Reijonen
Seurakuntapastori Mikko Reijonen