Viikon Sana 1.4.2020

Hyvä täytyy valita joka päivä

Tunsin kaipausta, kun en voinut tuttuun tapaan lähteä jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. Menin avoinna olevaan tyhjään kirkkoon, jonka autius otti avosylin vastaan. Tuttu rakennus herätti minussa myönteisiä tunteita. Violettiin puettu alttari muistutti paastonajasta.
Kärsimystiellä joudutaan luopumaan paljosta joskus jopa kaikesta. Luopumisen kipuun täytyy jokaisen tottua jo varhain. Kohdun suojasta synnytään alastomana elämän rajattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Onnellista on, jos vastassa on turvallinen syli. Silti luopumisen tie jatkuu, kun vauva vieroitetaan rinnalta ja useimmiten lapsi jossain vaiheessa viedään vieraan hoitoon.


Luopuessaan vanhasta saa mahdollisuuden löytää uutta. Jos on saanut riittävästi suojaa ja turvaa, kykenee aikanaan kohtaamaan elämän haasteita ja epävarmuutta. Sen lisäksi pystyy itsekin varjelemaan elämää ja antamaan turvaa toisille.
Merkittävä vaikutus on sillä, millaisena kaiken elämän pohjavirta koetaan. Onko siinä toivoa. Kuljettaako se eteenpäin vai hukuttaako se. Onko Luoja rakastava vai musertava. Maailmassa näyttäytyvät molemmat puolet. Myös meidän sisällä käydään jatkuvaa taistelua rakentavien ja tuhoavien voimien välillä.


Rovaniemen kirkon alttaritaulussa on kuvattuna tuo ihmissydämessä ja myös maailmassa oleva kamppailu hyvän ja pahan välillä. Hyvä täytyy valita joka päivä uudestaan. Taideteoksen ja koko elämän keskellä on ihmishahmoinen Jumala. Hyvyyden voima sykkii jokaisen luodun sydämessä. Paastonajan alttarivaatteeseen ovat kirjailtuina sanat: Uudeksi minä teen kaiken.

 

Sanna Kierivaata
 

Sanna Kierivaara
Sairaalapappi Sanna Kierivaara