Viikon Sana 22.7.2020

Jotain pysyvää

Kristus on joskus puhunut järkevästä miehestä, joka rakentaa talonsa kalliolle (Matt. 7). Kuten varmasti kaikki ymmärrämme, kallio on kestävää. Sille sopii siis rakentaa talonsa. Sen sijaan hiekalle ei kannata rakentaa taloaan, koska hiekka huuhtoutuu jo pienen tuulenvireen vaikutuksesta.
Jossain vaiheessa (kenties huomaamattamme) olemme tehneet joukkotiedotusvälineistä, kuten televisiosta eräänlaisen alttarin itsellemme, jonka äärelle kokoonnumme säännöllisesti. Tältä alttarilta voimme ihmetellä kotisohvaltamme julkisuuden henkilöitä. Heidän kaltaiseksi haluamme tulla hintaan mihin hyvänsä. Elokuvaohjaaja Jörn Donner tiivisti tämän aikamme ilmiön sanomalla, että jos et ole kuukauden välein televisiossa niin sinua ei ole olemassakaan.


Tällöin emme enää muista pitää arvossa niitä upeita asioita ja ihmisiä, jotka Jumala on antanut elämäämme. Tällöin unohdamme helposti, että ne todelliset sankarit saattavat löytyä jostain TV-ruudun ulkopuolelta. Ja nämä arjen sankarit, jos ketkä, pitävät yllä yhteiskuntaamme.
Toki julkisuudesta tuttuja ihmisiä saa ihailla, mutta jos ihminen jatkuvasti vertaa omaa elämäänsä jonkun toisen ihmisen elämään, niin saavuttaako hän koskaan onneaan? Rohkenen sanoa, että pitämällä kaikki ovet avoinna, elämä johdattaa johonkin sellaiseen, jota ei olisi osannut kuvitella omalle kohdalleen. 


En sano, etteikö elämässä tulisi kulkea juuri sitä polku, jolle tuntee kutsumusta. Haluan enemmänkin muistuttaa siitä, että ehkä se todellinen kutsumus löytyykin myöhemmässä elämänvaiheessa. Eiväthän Jeesuksen apostolitkaan tienneet tarkkaan mitä tuleman piti – ja mistä kaikesta heidät tänään muistetaankaan. 


Aki Hätinen
Keskikaupungin vt. aluekappalainen
 

Aki Hätinen
Aki Hätinen