Viikon Sana 12.2.2020

Luopuminen seuraamisen hintana

Pohjaisen siunaus on saada elää läpi neljä ehjää vuodenaikaa. Talvi luo iloa mieleen, kun katselee kirkkaita hankia auringon paisteessa. Pimeä vuodenaika on jäänyyt taakse ja kuljemme valoa kohti. Luonnon valo lisääntyy päivä päivältä meille. Helmikuun helmeilevät hanget ovat, kuin Luojan helmiä lapsilleen.

Samalaista kirkkautta me etsimme sisällemme. Millaista etsimisemme on? Mistä olemme valmiit luopumaan löytääksemme? Joskus sydämestä pitää antaa pois, että tulee tilaa uudelle. Pois annettavat asiat ovat sellaisia, mitkä luovat varjoja sisällemme. Ne voivat olla elämässä rikkomuksia, salaisuuksia tai huonoja tapoja, joita kannamme. Niistä luopuminen keventää jo itsessään oloamme. Mistä tunnemme haittaavat asiat?

Seuraaminen on merkityksellistä etsimisessä. Usein etsimme, ketä seurata ja seuraamisella etsimme kaikkea hyvää elämäämme. Ketä seuraamme, sitä kuuntelemme ja kunnioitamme. Uskomme ytimessä on Jeesuksen seuraaminen. Hänen seuraamisessaan, meillä lahjoitetaan omantunnon ymmärrys haittaavista asioista. Sydämen tuntemisen ansiosta, voimme niistä luopua. Anteeksi antaminen ja irti päästäminen, ovat henkilökohtaisella tasolla myös tärkeää. Jumalan armahdus tulee, kun ihminen antaa sen tulla.

Kun saamme armon, niin saamme sen persoonalta, kolmiyhteiseltä Jumalalta, Jeesuksen tähden. Kristus on meille persoona, josta hyvä tulee. Sen on, kuin nouseva aurinko elämämme ylle. Hänen Pyhä henkensä näyttää suunnan. Seuraaminen on mahdollista.

Heräämisen hetkillä ihminen ymmärtää, että kaikki vastustava voitetaan yhdessä Herran kanssa. Luottamus tähän kantaa läpi vaikeuksien. Ahtaaseen maailmaamme tulee kokemus paremmasta. Sitä kohti käykäämme.

Mikko Reijonen
Seurakuntapastori Mikko Reijonen