Viikon Sana 16.9.2020

Mistä sinä olet kiitollinen? 


Perheestä, läheisistä, kodista, terveydestä? Tästä hetkestä, elämästä? Usein ne asiat, joista olemme kiitollisia, näyttäytyvät usein siinä vaiheessa, kun menetämme ne. Viime keväänä monet menettivät normaalin arjen ja huomasivat, kuinka sitä kaipasivatkaan. Tai läheisen menettäessään syystä tai toisesta huomaa, kuinka merkittävä tämä on ollut. Kiitollisuus vaatii opettelua. Voit kirjata vaikka tänään ylös muutaman asian, joista olet kiitollinen. Sen opettelu kannattaa, sillä se on myös hyväksi terveydelle: kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia. Hyvistä asioista on helppo olla kiitollinen, mutta entä niistä vaikeista? 


Voi olla niin, että elämän epävarmuus ja kokemasi vääryydet, sairaudet ja kivut ovat syleilleet sinua niin paljon, että on vaikea olla kiitollinen tästä elämästä ja kaikesta siitä, mitä siinä on ja on ollut. 


Halki vuosituhansien erityisten Jumalan ihmisten käsittämätön merkki on ollut kiitollisuus. Vaikka ulkoiset olosuhteet ovat olleet hirveitä ja kaameita, on heidän perusasenteenaan ollut kiitollisuus ja toiveikkuus. Kaiken inhimillisen pahuuden keskellä he ovat luottaneet Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Kiitollisuutta ei kuitenkaan voi vaatia, eikä sitä voi pakottaa. Viime kädessä kyse on Jumalan armosta, että saa kokea kärsimyksien keskellä kiitollisuutta. Monelle, kuten itsellenikin, elämänmittainen koulu on opetella virren 341 mukaista asennetta: “Kiitos sulle kukkasista/ jotka teilläin kukoisti/ Kiitos myöskin ohdakkeista/ jotka mua haavoitti.”  
Matka opettaa, mutta tässä ajassa ei tulla valmiiksi. Viimeistään Taivaan kodissa voi laulaa aidosti sydämestään tuon virren lopun ”Kaikesta, oi Herra, sulle/ annan ikikiitoksen!” 
 

Ilmo Liimatta
Seurakuntapastori Ilmo Liimatta