Viikon Sana 19.2.2020

Paluumuutto synnyninkaupunkiin

Palasin tänne, mistä olen lähtöisin. Ihmiset ympärilläni puhuvat samoin tavoin ja murtein kuin silloin, kun opin puhumaan. Kotoisuus ja tuttuus perustuvat myönteisten ja turvatuissa oloissa kielteisten kokemusten katkeamattomaan ketjuun.

Täällä juoksin taaperona jokeen rantatörmän hiekassa ja pääni pahki avautuvan kaupanoven ripaan, kiikuin puuhun enkä päässyt pois, inhosin sääskiä helteisillä hillasoilla. Pukkitaistelimme Pullinpuolen puomilla pudottaen toisemme veteen, miekkailimme makkaratikuilla nuotiolla, opimme hiihtämään ja iltarukouksen veljeni kanssa. Lapsuus, kasvu ja oivallukset ovat yhtä ympäristömme kanssa näissä mieleni maisemissa.

Eriikka Jankko kuvailee väitöskirjassaan: ”Lapsena olemisen esimerkki voitaisiin tulkita elinikäisen oppimisen ihanteeksi ja olemukselliseksi riippuvaisuudeksi toisista ihmisistä, luomakunnasta ja Jumalasta. - - - - Evankeliumiteksteissä kuvatun Jeesuksen ja Martin Lutherin käsitykset lapsista poikkesivat aikansa kulttuurisista ja uskonnollisista käsityksistä. He kumosivat uskonnollisia hierarkioita, asettivat lapsen esimerkiksi ja kehottivat aikuisia tulemaan lasten kaltaisiksi. Katekismuksissaan Luther korosti lapsena olemisen kutsumusta.”

Uskoni on aina kantanut. Sitäkin on sanottu lapsenuskoksi ja sisäisen lapseuden vaalimiseksi.

Jankon tutkimuksessa ”Lapseus on ihmisen perussuhde sosiaalisella ja teologisella tasolla. Lapseuden ihanne ohjaa suuntautumaan kohti toista ihmistä, sillä jokainen ihminen on osallinen lapseudesta ja siten keskinäisestä sisaruudesta.”

Elämäni eväät ja tärkeät arvot: vapaus, veljeys, tasa-arvo sekä usko, toivo, rakkaus; armollisuus ja luottamus ovat täällä läsnä – vaalikaamme niitä yhdessä.

Noora Hietanen

Kirjoittaja on syntyisin Kinisjärvi ja työskentelee Rovaniemen seurakunnan viestintäpäällikkönä.

Noora Hietanen
Viestintäpäällikkö Noora Hietanen