Viikon Sana 4.3.2020

Satakielten laulua


Kirjailja Harper Leen (1926-2016) esikoisromaani Kuin surmaisi satakielen on kertomus kasvusta, ennakkoasenteista ja niiden voittamisesta. Kirja muistui minulla hiljattain mieleen, sillä viikolla 12 vietetään rasismin vastaista viikkoa. Leen romaani kertoo pikkukylän lakimiehestä, joka asettuu puolustamaan oikeudessa tummaihoista miestä, joka on syytön rikoksiin, joista häntä epäillään. Oikeudenkäyntiä kuitenkin varjostaa kielteinen ilmapiiri syytettyä kohtaan. Romaanissa on kaksi keskeistä opetusta. Ensimmäinen opetus on, että toimi oikean asian puolesta, vaikka tiedät että et voi voittaa. Toiseksi romaanissa kehotetaan olemaan surmaamatta satakieliä (kiväärillä). Tällä kehotuksella on sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkityksensä. Satakielet eivät tee pahaa kenellekään, ne tahtovat ainoastaan laulaa ja tuottaa iloa muille. Vertauskuvallisesti lukijaa halutaan rohkaista puolustamaan niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömiä.


Ihmisoikeuksien suhteen olemme tulleet eteenpäin, kun pohdimme maailmaa, jossa elimme esimerkiksi sata vuotta sitten. Maailma ei kuitenkaan ole vielä valmis. On asioita, joihin joudumme tänäkin päivänä kiinnittämään huomiota. Heikommassa asemassa olevia ihmisiä ei tarvitse lähteä etsimään kolmansista maista saakka. Tukea tarvitsevia ihmisiä voi löytyä lähempääkin. Toisen ihmisen tukeminen ei vaadi yliluonnollisia kykyjä tai näyttäviä tekoja. Arkisissa elämäntilanteissa rinnalla kulkeminen riittää. Omien taitojen ei tarvitse olla kaikenkattavaa. Jo se, että kohtaaminen on tapahtunut, on merkki siitä, että Jumala on läsnä. Hän suo voimansa ja neuvonsa kaikille, jotka Hänen puoleen kääntyvät.


Aki Hätinen
Rovaniemen seurakuntapastori
 

Aki Hätinen
Pastori Aki Hätinen