Viestintuojat 24.6.2020

Ihana arki

Arki on kaunis asia. Tämä kauneus kätkeytyy ovelasti arjen tavallisuuteen. Sen ymmärtäminen on viime kevään puitteissa luultavasti ollut pinnalla sydämissämme. Keväämme on ollut hyvin rankka ja haastava monella tavalla, koska olemme joutuneet luopumaan paljosta. Olemme joutuneet luopumaan yhteisistä hetkistä, keväisistä juhlista sekä arjen pienistä valonpilkahduksista. Poikkeustilan aiheuttama muutos tavalliseen arkeemme on ollut hyvin sumuista ja monoliittista massaa, joka on uuvuttanut meitä allensa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että arkeemme olisi saapumassa uusi vireys. Suvi on saapunut luoksemme herättämään meidät keväisestä horrostilasta, jossa olemme nukkuneet.

Yhteiset hetket läheistemme ja ystäviemme kanssa ovat jälleen mahdollisia. Voimme taas löytää sitä ihanuutta arjestamme, josta jouduimme kevään alkumetreillä luopumaan. Herättääkö tämä sinussa riemun ja ilon tuntemuksia? Minussa tämä herättää valtaisaa kiitollisuutta ja toivon tunnetta. Huomaan, että arkeen kätkeytyy paljon asioita ja tilanteita, joita olen tottunut pitämään enemmän tai vähemmän itsestäänselvyytenä. Olen pannut merkille asioita ja ilmiöitä, joille en ole ennen uhrannut paljoakaan tietoista ajattelua. Yhteiset hetket arjen tiimellyksen keskellä, koulun tai työpaikan käytävillä ja ruokaloissa ovat olleet tiivis osa arkeani. Keväällä näitä hetkiä ei enää ollut ja heräsin tunteeseen, jossa huomasin kaipaavani näitä pieniä asioita erittäin paljon. Edessä oli vain aikaa ja odotusta.

Täytämme elämämme usein asioista, jotka pitävät meitä kiireisinä. Nämä asiat harhauttavat meitä näkemästä niitä pieniä ja kirkkaita valonpilkahduksia arjessamme, jotka ovat elämämme suolaa. Arkemme koostuu valitettavan usein monotonisesta suorittamisesta, kohtuuttomasta kiireestä sekä pelottavasta paineesta. Emme useinkaan anna tarpeeksi huomiota pienille ihanuuden värähtelyille ja pilkahduksille, joita näkyy arkemme keskellä. Jos katsoisit arkeasi eri näkökulmasta ja sivuuttaisit suorittamisen, kiireen sekä paineen, voisit kenties havaita arjen keskellä pienen pientä liikettä, tietynlaista väreilyä, jota ei aina huomaa, mutta se on ehdottomasti siellä. Se on sitä pientä liikehdintää, mitä minulla on ollut kaikesta eniten ikävä arjettoman arjen keskellä. Tarkoitan tällä värähtelyllä niitä pieniä ihanuuden ja inhimillisen hyvyyden hetkiä, jotka ovat arkemme sementtiä ja sielumme mannaa. Nämä ovat niitä asioita, jotka auttavat meitä jaksamaan keskellä arkea. Jospa katsoisimmekin arkeamme tästä edespäin uudenlaisesta näkökulmasta? Jospa haluaisimmekin yrittää löytää ja hankkia enemmän näitä arkisen ihanuuden hetkiä, jaksaisimmeko kenties paremmin arkemme keskellä?

Arkemme näyttäisi palautuvan entiselleen vähitellen poikkeuksellisen kevään jälkeen. Rutiinit palautuvat paikoilleen ja arjen mukanaan tuomat realiteetit palautuvat elämiimme. Olisimmeko tämän harmaan kevään jälkeen valmiit vastaanottamaan entisen arkemme avosylin ja katsomaan sitä uusin, kiitollisuuden kirkastamin, silmin? Löytäisimmekö arjestamme entistä enemmän ihanuutta, joka antaa meille uskoa ja toivoa? Näkyisikö arjessamme uudenlainen rakkaus, joka kumpuaa siitä ilosta, mikä meidät valtaa, kun palaamme arkeemme ja sen tavallisuuteen? Itse uskon näin.
Haluan tämän reflektioni myötä toivottaa sinulle, hyvä ja arvokas lukija, virvoittavaa kesää ja siunausta polullesi! 

Lauri Mäenalanen, kesäteologi
 

Mäenalanen Lauri
Lauri Mäenalanen