Itsenäinen seurakunta 1785
Rovaniemeläisten yhteydet Kemijokisuulle vähenivät taloudellisen vaurastumisen ja väestönkasvun myötä 1700-luvulla. Tästä oli luonnollinen seuraus se, että Rovaniemestä tuli itsenäinen seurakunta. Päätös on annettu 23. helmikuuta 1785, kun Ruotsin kuninkaana oli Kustaa III. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi tuli kappeliseurakunnan kappalainen Esaias Fellman (1785–1839).
Itsenäisen seurakunnan aikana sitä on palvellut tähän mennessä kahdeksan kirkkoherraa. Nykyinen on kahdeskymmenes.
Rovaniemen seurakunta kuului Turun hiippakuntaan vuoteen 1850 asti. Tuolloin Pohjois-Suomea varten perustettiin oma hiippakunta, keskuspaikaksi Kuopio. Vuodesta 1900 lähtien seurakunta on toiminut Oulun piispan alaisuudessa ja vuodesta 1923 lähtien kuulunut Oulun hiippakuntaan.
Kirkollinen järjestelmä huolehti pitkään kirkkoherran johdolla myös pitäjänhallinnosta, esimerkiksi köyhäinhoidosta. Suomen pitäjissä kunnallinen ja seurakunnallinen hallinto erotettiin 1860-luvulla, Rovaniemellä se tapahtui 1867. – Osa Rovaniemen kunnan Kemihaaran kylästä liitettiin 1899 perustettuun Ranuaan.
Maallinen hallinto jakaantui Rovaniemellä kahtia 1.1.1929, kun Rovaniemen kauppala perustettiin ja Rovaniemen maalaiskunta jäi omaksi kunnakseen. Rovaniemen kauppalasta tuli kaupunki 1.1.1960. – Viimeisin muutos on se, kun Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta lakkautettiin. Niistä muodostettiin Valtioneuvoston 8.6.2005 tekemän päätöksen mukaan Rovaniemen kaupunki 1.1.2006 alkaen.
Rovaniemen seurakunta on koko ajan pysynyt yhtenäisenä. Tosin ison seurakunnan jakamista kolmeksi seurakunnaksi on ehdotettu jo 1900-luvun alkupuolella eri yhteyksissä. Viimeisimpiä jakoehdotuksia on käsitelty 1960-luvulla. Jonkinlaisena kaikuna ja lopullisena tuloksena on 1983 tehty jako seurakuntapiireihin. Vuoden 2015 alussa seitsemästä seurakuntapiiristä muodostettiin neljä seurakunta-aluetta, joita johtavat kappalaiset.
