Kolmas kirkko -ristikirkko

Rovaniemen seurakunta oli itsenäistynyt 1785 ja tarvitsi jo uuden kirkon. Kirkkoherra Esaias Fellman teki 1806 ehdotuksen sen rakentamiseksi.

Isonjaon tuomat kustannukset sekä sota- ja katovuodet viivästyttivät työn aloitusta. Kiireellisenä pidettiin nyt uuden pappilan saamista. Lopulta 15.10.1814 oltiin valmiita tekemään päätös uuden kirkon rakentamisesta. Ruvettiin hankkimaan tarvittavia materiaaleja.
 
Rakantamisajan  säädösten mukaan uusi kirkko olisi pitänyt rakentaa kivestä. Kuitenkin, ajan tavan mukaan,  seurakuntalaiset anoivat keisarilta lupaa rakentaa uuden kirkkonsa  hirrestä.  Syynä oli kiven ja kalkin kallis hinta.  

Turussa sijaitsevan intendenttikonttorin tekemät  piirustukset valmistuivat syyskuussa 1815. Niihin on kirjattuna sekä Italian Torinossa syntyneen arkkitehti Charles Bassin ja apulaisensa konduktöörin, arkkitehti Anton  Wilhelm Arppen nimikirjoitukset. Mahdollisesti Bassin vaikutus oli piirustuksissa vahvempi. 

Rovaniemeläisten omat ehdotukset on piirustuksissa otettu pääpiirteittäin huomioon. Vaikutteita suunnittelijat olivat saaneet Jakob Riffin 1780-luvulla tekemistä Luodon seurakunnan kirkon piirustuksista. 

Rovaniemen kirkon tasavartinen ristinmallinen pohjamuoto edusti  ajan tyyli-ihannetta. Pitkäkirkko oli syrjäytynyt isonvihan jälkeen 1700-luvulla, jolloin kirkkoja rakennetiin yhä kasvavalle väkijoukolle. Saarnatuoli tuli uudessa ristikirkossa lähes keskelle seurakuntaa itäisen alttarisiiven ja pohjoisen ristivarren kulmaukseen. Alttari sijaitsi itäisessä siivessä. Kun alttarin takana oli sakaristo, tulivat myös kuori ja alttari keskeiselle paikalle lähelle seurakuntaa. Kirkko oli mitoiltaan 30 metriä ristihaaran päästä toiseen. 

Tyyliltään Rovaniemen ristikirkko edusti ajalle yleistä uusklassismia. Ulkona tyypillisiä olivat esimerkiksi vahvat päätykolmiot ja ikkunoiden pyörökaaret. Katolle ristisakaroiden päälle rakennettiin pieni torni ja sen huipulle risti.

Rakentamispäätös oli tehty 1815, mutta työhön ryhdyttiin syksyllä 1816.  Pitäjänkokous nimitti tehtävään komitean. Rakennusmestariksi tuli Niilo Pyörret eli Koskela Kalajoelta.  Hän oli kätevä kirvesmies, joka edusti vahvaa perinnettä, hän oli rakentamassa  esimerkiksi Nivalan kirkkoa. Rovaniemeltä hän siirtyi Reisjärven kirkon rakentamiseen.

Työ eteni nopeasti, lehterit päätettiin jättää rakentamatta, koska tilaa tuli muutenkin lähes 1000 hengelle. Seurakunnan väkiluku oli tuolloin noin 2000.

Vanhasta kirkosta siirrettiin kalustoa ja esineistöä uuteen kirkkoon: saarnatuoli, kuoriin Anders Hanssonin alttaritaulu Pyhä ehtoollinen, seinille muut alttaritaulut, kynttiläkruunut ja -lampetit sekä uskonnolliset kirjat.  

Uutena sisustukseen tulivat seuraavat: saarnatuolin takana armon aurinkoa esittävä puuveistos, katossa Pyhän Hengen vertauskuva kyyhkynen ja katossa puuveistos karitsa, Jumalan karitsan vertauskuva.

Kirkon vihkimisen suoritti 16.3.1818  lääninrovasti Matias Aleksanteri Castrén.

Vanha kirkko seurakunnan 300-vuotisjuhlasta 1932. Seurakunnan kuva-arkisto.
Vanha kirkko seurakunnan 300-vuotisjuhlasta 1932. Seurakunnan kuva-arkisto.
Rovaniemen seurakunnan vanha ristikirkko. Rovaniemen seurakunnan kuva-arkisto.
Rovaniemen seurakunnan vanha ristikirkko. Rovaniemen seurakunnan kuva-arkisto.

Kirkko rakentamisen jälkeen

Kirkon seinäpinnat olivat aluksi maalamattomat sekä sisältä että ulkoa. Ovet, ikkunapielet ja ristikeskustan katto maalattiin. Ulkopuolelle tehtiin vaakalaudoitus 1850. Se maalattiin ja vaaleankeltaiseksi, paanukatto tervattiin. 

Runsaslumisina talvina katto painui, joten sitä uhkaksi romahtaminen. Katovuosien takia korjausta siirrettiin ja kattoa tuettiin kannatuspylväillä. Perusteellinen korjaus koko kirkkoon tehtiin 1875 kirkkorakennusmestari Mikko Karjalahden johdolla. 

Seuraava korjaus oli vuosisadan vaihteessa 1899. Paanukatto uusittiin, sisäseinät laudoitettiin ja hankittiin ensimmäinen lämmityskamina. Kirkon uudelleen maalaus sai kiitosta piispa Forsmanilta 1903. Kolmeen ristihaaraan rakennettiin  lehterit 1907, joten paikkaluku oli nyt 1200. 

Sähkövalot kirkkoon tulivat 1920; ne saatiin kirjakauppias Viva Lundvallin aloitteesta. Harmoni kirkossa oli ollut vuodesta 1885 lähtien, 1930 sinne hankittiin urut.

Seurakunta huolehti kirkostaan hyvin 1930-luvulla, ainakin päällepäin se oli kohtuullisessa kunnossa. Korjauksissa ei nyt viivytelty. Asiantuntijana toiminut lääninarkkitehti Gustaf Srandberg arvioi kuitenkin, että tarvittaisiin suurta peruskorjausta, koska seinät olivat kallistuneet. Hänen arvionsa mukaan korjaus tulisi kalliiksi. Hän totesi, että samalla rahalla rakentaisi jo paljon uutta kirkkoa.