Tilaisuuden avasi juontaja Sara Seppänen kutsuen osallistujat paitsi aamiaiselle myös kuuntelemaan, jakamaan ja pysähtymään:
- Ajassa, jossa turvallisuus, vastuu ja ihmisten hyvinvointi ovat lähellä meitä kaikkia, tarvitaan hetkiä, joissa kiire väistyy ja sydän voi avautua.
Jumalan johdatusta ja toistemme kuulemista
Seurakunnan puolesta puhunut Ilari Kinnunen toi puheenvuorossaan esiin epävarmuuden, jonka keskellä monia päätöksiä tänä päivänä tehdään.
- Rukous voi olla paikka, jossa johtaja ja ihminen saa laskea huolensa Jumalan käsiin – ja löytää lohdutusta, suuntaa ja toivoa.
Samalla hän muistutti hiljaisen viisauden kuuntelemisesta: usein tärkeimmät vastaukset löytyvät pysähtymällä.
Talouden ja arjen kysymysten äärellä
Aamun aikana kuultiin katsauksia Rovaniemen ajankohtaisiin kysymyksiin Hannu Pessan, Heikki Autton, Vesa Pihajoen, Markus Aarton ja Johanna Ojala-Niemelän ajankohtaiskatsausten jälkeen pappien Jaakko Vainion, Ville Kalaniemen, Leila Valmarin ja Milla Purosalon rukoukset.
Kaupungin taloustilanteessa on vahva perusta ja matkailun tuoma kasvu kuitenkin tuovat suuria investointipaineita. Kehitys tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta samalla vastuuta tehdä viisaita valintoja tulevaisuuden kannalta.
Erityisesti lasten ja nuorten tilanteeseen pysähdyttiin. Vaikka kaupunki kasvaa, nuorten määrä vähenee – ilmiö, joka herättää kysymyksiä yhteisön elinvoimasta ja tulevaisuudesta. Aamun puheenvuoroissa tämä kytkeytyi laajempaan huoleen nuorten hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Turvallisuus rakentuu myös sydämessä
Useissa puheenvuoroissa katsottiin sekä nykyhetkeen että menneeseen. Historian esimerkit muistuttivat siitä, että kansakunnan kestävyyttä ei ole rakennettu vain ulkoisen voiman varaan, vaan myös uskon, toivon ja yhteyden varaan. Näissä puheissa korostui ajatus siitä, että myös tämän päivän epävarmuudessa tarvitaan hengellistä juurevuutta.
Keskustelua käytiin myös nykyisestä turvallisuustilanteesta, Nato-jäsenyydestä ja viranomaistyön muutoksista. Näiden rinnalla nousi kuitenkin esiin yhteinen ymmärrys: todellinen turvallisuus ei synny pelkästään rakenteista ja järjestelmistä, vaan myös luottamuksesta, yhteydestä ja yhteisestä vastuunkannosta.
Palvelutyö paineen alla
Pelastustoimen ja hyvinvointialueen edustajien puheenvuoroissa kuvattiin arkea, jossa tehtävät lisääntyvät ja toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Samalla korostui syvä sitoutuminen työhön, jonka ytimessä on ihmisten auttaminen. Moni puhuja sanoitti myös sen hiljaisen kokemuksen, että työssä kohdataan tilanteita, joissa omat voimavarat eivät aina riitä – ja juuri siksi tarvitaan sekä yhteisön tukea että hengellistä kantavuutta.
Rukous yhdisti
Aamun lopuksi siirryttiin rukoukseen. Siinä kannettiin Jumalan eteen Rovaniemi, Suomi, päättäjät, viranomaiset, perheet, lapset ja nuoret – sekä kaikki ne, jotka elävät sodan, huolen tai epävarmuuden keskellä eri puolilla maailmaa.
Rukouksissa pyydettiin viisautta päätöksiin, voimaa arkeen ja rauhaa sydämiin. Erityisenä huolena ja rukouksen aiheena nousi nuorten hyvinvointi sekä se, että jokaiselle löytyisi turva, toivo ja tulevaisuus. Samalla kiitettiin: tästä kaupungista, ihmisistä, tehdystä työstä ja siitä, että kaiken keskellä on mahdollista kokoontua yhteen.
Toivoa arkeen
Tilaisuuden päätteeksi Sara Seppänen lähetti osallistujat matkaan toivon sanoin: rohkeutta, viisautta ja valoa arkeen. Kirkkoherra Ilari Kinnusen Herran siunaus saatteli osallistujat ja muistutti vielä:
- Rukous ei ainoastaan rauhoita, vaan myös yhdistää – ja kantaa silloin, kun omat voimat ovat vähissä.
Lopuksi kajautettiin yhteislauluna Suvivirren kolme ensimmäistä säkeistöä. Arktikumin rukousaamiainen oli enemmän kuin tilaisuus. Se oli pysähdys, jossa yhteiskunnallisten kysymysten rinnalle nousi syvempi näkökulma: ihminen toivon varassa. Epävarmoina aikoina juuri se voi olla tärkeintä.
Sodan uhka
Hävittäjälentäjä ja ilmataisteluopettaja kapteeni evp Olli Seppäsen "Sodan uhka tämän päivän maailmassa - mitä voimme oppia historiasta" -luento keräsi samana iltapäivänä Arktikumiin runsaasti kiinnostuneita kuulijoita ja osallistujien keskustelu oli luennon jälkeen vilkasta.
Keskustelua herätti muiden muassa: Missä määrin olemme kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa mediassa ja somessa kärjistynyt populistinen puhe tuottaa maailmaan turvattomuutta? Voivatko sanat, uhkaukset ja provosointi kasvattaa sodan uhkaa? Voivatko johtajat ja populistit toimia niin sanotun ”hullun miehen” -taktiikalla siksi, että media tarttuu dramaattiseen ja uhkaavaan esiintymiseen tai jopa odottaa sitä heiltä? Kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Arktikumin Polarium-saliin kokoontuneet osallistujat keskustelivat polarisoituvasta keskustelukulttuurista, jolta kukaan ei ole täysin suojassa digitaalisessa maailmassa ja julkisessa puheessa. Turvallisuuspolitiikkaan liittyy myös sanojen vastuu. Maailman- ja yhteiskuntarauhaa ei rakenneta vain valtiosopimuksilla ja asejärjestelmillä, vaan myös sanavalinnoilla ja kielenkäytöllä.
